Moni vetoaa siihen, ettei voi tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu, ja siksi siihen valmistautuminen on turhaa. Tästä voi olla myös eri mieltä – siihen kannattaa valmistautua juuri siksi, ettei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu, mutta päätöksiä on helpompi tehdä matkan varrella, kun esimerkiksi erilaisista kivunlievitystavoista ei kuule ensimmäistä kertaa itse tositilanteessa. Liian tarkkoja vaatimuksia synnytyksen suhteen ei kannata asettaa itselleen, sillä niiden suhteen saattaa joskus joutua joustamaan ja tällöin voi kokea pettymystä.
Jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, ja joka kerta synnytykseen kannattaa valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin, myös siis uudelleensynnyttäjien. Synnytykseen valmistautuminen lieventää pelkoa synnyttämistä kohtaan, mikä itsessään saattaa olla ratkaisevaa sen suhteen, miten itse synnytys sujuu. Oma kokemus synnytyksestä on yhteydessä synnytyksen jälkeiseen aikaan – positiivinen synnytyskokemus kannattelee ja tuo uskoa ja luottamusta itseen. Positiivinen synnytyskokemus tarkoittaa tässä yhteydessä mitä tahansa synnyttäjä on halunnutkaan, ei siis mitään tiettyä tapaa synnyttää. Jollekin suunniteltu sektio on kaikkein positiivisin synnytyskokemus, jollekin toiselle kotona lääkkeettömästi synnyttäminen.
Tiedon hankkiminen kirjallisuudesta, ammattilaisilta ja neuvoloista kannattaa, sillä synnytyksen kulku on harvalle tuttu ja kaikki tuntematon on helposti pelottavampaa. Elokuvista tuttu tapahtumasarja, joka alkaa dramaattisilla lapsivesien holahtamisella ja jatkuu siitä kiireen vilkkaa sairaalaan selinmakuulle puuskuttamaan ja ponnistamaan, on harvoin todellisuutta. Synnytyksen fysiologia on usein hieman monimutkaisempi ja -vaiheisempi prosessi, jossa on myös hyvin epäkuvauksellisia kohtauksia elokuvia ajatellen. Vaiheita, joissa pitkään kestäneiden supistusten jälkeen yhtäkkiä supistukset loppuvatkin, ja synnyttäjä lepää tai toisinaan turhautuu, ”oliko tämä tässä”.
Raskausaikana äitiysfysioterapiassa otetaan kokonaisuudessaan äidin tilanne huomioon; kuinka äiti nukkuu, liikkuu ja voi yleisesti. Selvitetään, mitä lantionpohjalle kuuluu ja onko jossain päin kehoa kipuja. Lisäksi, mikäli odottaja niin toivoo, voidaan harjoitella esimerkiksi ponnistusasentoja. Mikäli tiedossa on suunniteltu sektio, voidaan siitä toipumista ja arven hoitoa käydä jo etukäteen läpi. Kaikkien odottajien kanssa voidaan käydä läpi lantionpohjan aktivoivia harjoitteita synnytyksen jälkeen – tällöin kyse on kevyistä harjoitteista vähäpaineisissa asennoissa, tavoitteena ns. herätellä lantionpohjaa ja esimerkiksi vähentää turvotusta, ei siis voimaharjoittelua tässä vaiheessa.
Mikäli odottajalla on aiempia synnytyskokemuksia, niitä kannattaa pysähtyä pohtimaan ja tarvittaessa keskustella ammattilaisen kanssa, mikäli niistä on jokin jäänyt mietityttämään tai suorastaan ahdistamaan. Yleisesti ensimmäinen synnytys on kestoltaan pidempi kuin seuraavat, ja useimmiten kehon kudokset joustavat ja synnytys sujuu helpommin myöhemmillä kerroilla. Synnytyksen kulkuun liittyy kuitenkin myös missä asennossa vauva on maailmaan tulossa ja miten äidin keho kokonaisuudessaan voi – ja tähän voi vaikuttaa raskausaikana niin ravinnon, liikunnan kuin manuaalisten hoitojenkin avulla. Raskaushieronta on rentouttavaa, mutta vaikuttavaa hoitoa, josta odottaja voi saada apua erilaisiin kireyksiin kehossa. Vauvat ottavat aina lantiossa parhaan mahdollisen tilan ja asennon, joka heillä on käytössään, ja äidin kehon kireydet voivat vaikuttaa tähän merkittävästi.
Synnytykseen kannattaa suhtautua Urho Kekkosen viisain sanoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Sonja Toivola
Äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti
Imetysohjaaja
International Ballet Barre Fitness Association
