Yleinen

”Häpesin niin paljon. Pelkäsin niin paljon. Surin niin paljon. Ja samalla olin todella helpottunut. Elämääni ei silloin voinut vastuulleen pientä ihmistä ottaa. Kiitän itseäni vastuullisesta päätöksestä. Koin raskauden voimakkaasti. Kehoni oli käynnistynyt täysin palkein kasvattamaan uutta elämää, tunsin sen täyttävän lantioni. Mieleni oli pehmeä ja kehoni tyytyväinen. 

Vaikka keskeytyspäätös oli oma ja ainut vaihtoehtoni, niin se oli fyysinen ja psyykkinen kriisi. Kehostani riistettiin jotain, jota se oli urheasti alkanut kantaa sisällään. Nämä kaikki tunteet, vaikka raskauteni keskeytettiin jo hyvin varhaisilla viikoilla.”

Raskauden keskeytymiskokemus on herkkä ja sitä se saa ollakin, oli se sitten spontaani tai suunniteltu. Kunhan sen kanssa ei tarvitsisi kenenkään tuntea häpeää tai epäonnistumisen tunteita.

Suhk Maman fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja Sara Seppäläinen teki seksuaalineuvojakoulutuksen lopputyön aiheesta Raskauden keskeytyminen ja seksuaalisuus (2020). Lopputyö ammensi tarpeensa asiakastyöstä.

Aihetta on tutkittu varsin vähän. Vaikka raskauden keskeytyminen ei itsessään vaikuta fyysisesti seksuaalisuuteen eikä hedelmällisyyteen, mikäli komplikaatioilta on vältytty, niin psyykkisesti keskeytymisellä voi olla suurikin merkitys seksuaaliseen haluun ja koettuun nautintoon. Työ lähestyy aihetta ihmisten aitojen kokemusten kautta haastattelututkimuksella.

Raskauden keskeytymisellä tarkoitetaan tässä spontaania tai suunniteltua keskeytymistä. Seksuaalisuudella sitä mitä olemme ja seksillä sitä mitä teemme.  

Haastattelun tavoitteena oli kartoittaa raskauden keskeytyksen vaikutuksia:

-seksuaaliseen käyttäytymiseen

-koettuun haluun ja nautintoon

-ihmissuhteeseen/suhteisiin

sekä

-kartoitettiin saadun ja koetun tuen tarvetta seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä

Seksuaalinen käyttäytyminen

Valtaosa vastaajista eli vakituisessa ihmissuhteessa ja he kokivat keskeytymisestä johtuneet muutokset pääosin seksuaalisessa halussa. Mainintoja niin sanotusta seksuaalisesta riskikäyttäytymisestä ei vastauksista ilmennyt. Ennemmin ehkäisyä tehostettiin tai vaihdettiin, haluttiin olla omissa oloissa tai haettiin lohtua kumppanista. 

”Halusin keskenmenojen jälkeen samaan aikaan käpertyä itseeni ja ”nuolla haavojani” sekä olla kumppanin lähellä ja hakea läheisyyttä, myös seksin kautta.”

”…itsetyydytys ei tullut edes mieleen, se olisi tuntunut silloin vaimon pettämiseltä, koska hän oli kivussa, tuskassa ja surussa ja niin olin minäkin.”

”Ajattelin, ettei minulle voisi käydä näin ja että tämä oli eka ja vika kerta. Ehkäisy vaihdettiin varmempaan vaihtoehtoon. Tästä huolimatta kaapissa on nykyään aina raskaustestejä ja teen niitä välillä rauhoittaakseni mieltäni.”

Pelkoa yhdyntäseksiä kohtaan koettiin uuden ei-toivotun raskauden pelossa tai että yhdyntäseksi voisi aiheuttaa keskenmenon.         

”…olen edelleen todella pelokas siitä, että olen taas vahingossa raskaana. Tutkin ”oireita” enemmän ja olen vieläkin tarkempi ehkäisyn kanssa.”

”Alkuraskauksien aikana tosin yhdyntä pelotti, ettei vaan keskeytyisi raskaus sen takia, vaikka meillä olikin tiedossa, ettei se todennäköisesti voi keskenmenoa aiheuttaa.”     

”Tietysti jälkeenpäin mietin kauhuissani, että olenko seksin tai orgasmin takia aiheuttanut keskenmenot ja että olisi pitänyt olla varovaisempi. Näin ollen toisen raskauden kohdalla osasin jo etukäteen ns. hieman pelätä seksiä ja nimenomaan orgasmeja.”

Seksuaalinen halu ja nautinto

Muutoksia seksuaalisen nautinnossa ja halussa kuvattiin valtaosin muutamien kuukausien säteellä raskauden keskeytymisestä. Yhdessä tapauksessa yhdeksästä vaikutukset olivat kauaskantoisemmat.

Kaikki vastaajat kertoivat raskauden keskeytymisen vaikuttaneen seksuaalisuuteen jollain tavalla, sekä positiivissa että negatiivisa vaikutuksia kuvattiin. Rentoutumista seksiä kohtaan koettiin kahdessa tapauksessa seitsemästä raskauden keskeytymisen (varhainen ja myöhäinen keskenmeno) jälkeen.

”Keskenmenojen jälkeen seksin harrastaminen oli ihanaa, koska ei tarvinnut pelätä, että omalla nautinnolla aiheuttaisi oman lapsensa menetyksen, joten kiihottuminen ja orgasmit olivat paljon vapauttavampia kuin raskausaikana.”

”…se jossain mielessä muuttuikin vapautuneemmaksi koska emme enää uskoneet raskauteen. Väkisin yrittäminen jäi pois, jalat kohti kattoa ja vastaavat rutiinit heti yhdynnän jälkeen jäivät pois. Seksistä tuli seksiä ja lopputuloksena oli raskaus ilman keinohedelmöitystä pian keskenmenon jälkeen.”

Pelkoa nautinnollisen seksielämän menettämisestä toi esiin kaksi vastaajaa.

”Aluksi sairaalassa mietin ja itkin, että miten voin ikinä enää nauttia ihanasta kahden ihmisen välisestä rakkausseksistä, kun tiedän mihin sydänsuruun se voi mahdollisesti johtaa.””

”Etsiessäni tietoa miten selviän tästä kokemuksesta, vastaan tuli seksuaalisuuden teemasta pelottavan tuntuisia juttuja, kun puhuttiin ettei fyysisesti tule vaikuttamaan, mutta PSYYKKISESTI mahdollisesti voi muuttaa paljon suhtautumista seksiin ja ihmissuhteeseen. Aloin pelätä elämää abortin jälkeen.”

Seksi koettiin pakokeinona menetyksen painaessa mieltä.

”Se auttoi suruunkin vauvan menetyksestä kun mieli oli edes sen aikaa keskittyneenä muuhun.”

¨

Abortin kokenut vastaaja pohti myös lupaa nautintoa tuottaneista fantasioista.

”Häpesin tapahtunutta niin että koin myös häpeää mieluisimmasta ja kiihottavimmasta fantasiastani, seksistä lasten teko mielessä. Vaikka ehkäisyä on, silti se mielikuva on kiihottanut voimakkaasti. Abortin vuoksi pelkäsin, etten kiihottuisi enää tästä, mutta se palasi joidenkin kuukausien päästä uudestaan ja tätä tuki kokemus, että kumppanini haluaa lapsia, vaikka se ei abortin aikoihin mahdollista ollutkaan.”

Kahdessa tapauksessa koettiin lyhytaikaista haluttomuutta seksiä kohtaan.

”Vaikutti pariksi kuukaudeksi täytenä haluttomuutena minun puolelta, ja toki jälkivuotoajan oli hyvä pidättäytyäkin yhdyntäseksistä. Mihinkään muuhunkaan ei ollut kyllä kiinnostusta pitkään aikaan. Se vaikutti kehonkuvaan, itsetuntoon, kuvaan itsestä (epäonnistuneena) naisena ja lisäsi yleisesti fyysistä jännitystä lantion alueella, myös lantionpohjan lihaksissa. Ensimmäiset yhdyntäkerrat keskeytymisen jälkeen menivätkin lp-rentoutusharjoituksiin, eikä orgasmista ollut tietoakaan. Onneksi ajan kanssa tämä helpottui.”

”Keskenmenojen jälkeen sitä halusi pitää hetken tauon seksistä keskenmenokipujen, vuodon ja henkisen kolauksen vuoksi. Sen jälkeen halukkuus oli ehkä hetken aikaa normaalia vähäisempää. Tyytyväisyys seksuaalielämään laski myös jonkin verran. Ajan myötä tilanne parani taas.” 

Haluttomuutta korjattiin alkoholin avulla yhdessä tapauksessa, koska itsesyytös ja pelko sekä inho seksiä kohtaan oli niin voimakkaita.

”En haluaisi yhtään seksiä, vaan mieluiten sitä läheisyyttä ja kosketusta vaikka välillä ehkä 1-2 kk haluan, mutta olen silloin ottanut lasin viiniä tms. jolloin unohdan että olen tuhonnut elämiä (2) vaikka näin oikeasti ei saa ajatella.”

Ihmisuhde/suhteet

Viisi vastaajista koki etäisyyttä kumppaniin keskeytymiskokemuksen vuoksi. Kaksi heistä koki lisäksi yksinjätetyksi tuloa sekä henkisesti että fyysisesti suhteessaan. Yksi vastaajista kertoo ihmissuhteen päätyneen eroon tapahtuneen takia.

”Abortin hetkellä ajattelin enemmän kumppanin pettymystä ja surua. Jotenkin vain selviydyin, ettei toisen tarvitse nähdä minun kipua h-hetkellä, pelkäsin varmaan, että se rikkoo meidät samalla. Elämässä oli silloin niin paljon huolta päällä valmiiksi. Myöhemmin koin täydellistä yksinjätetyksi tuloa sekä fyysisesti että henkisesti. Olisi ollut tosi tärkeää, että prosessi olisi läpikäyty yhdessä, olisi suhteelle käynyt sitten miten vaan”

”Olimme henkisesti ja fyysisesti kauempana toisiamme kuin koskaan, emme ymmärtäneet toisiamme ja toistemme tarpeita ja tapoja käsitellä keskeytymisen surua.”

”…mies ei käsittele suruaan samoin kuin minä ja tuntui että hän pääsi tapahtuneesta tosi nopeasti yli, se loukkasi ja tuli väliimme. Itse myös yhä vielä kannan surua mukana ja oloni kuormittunut tapahtuneen johdosta. Suhde ei voi niin hyvin kuin toivoisin, minulla ei ole paljoa puskuria vastoinkäymisiä vastaan.”

Kaksi varhaista keskenmenoa kokenut vastaaja koki keskeytymiskokemusten vaikuttavan molemmilla kerroilla eri tavoin ihmissuhteessa.

”Keskenmenot sekä loitonsivat että lähensivät meitä. Ensimmäinen kerta ehkä enemmän loitonsi, toinen lähensi. Emme osanneet puhua niistä tarpeeksi. Etenkin toinen keskenmeno oli henkisesti todella kipeä kokemus meille molemmille. Osasimme silloin kuitenkin tukeutua toisiimme paremmin, joten lähennyimme.”

Kaksi vastaajista koki, että keskeytymiskokemukset lujittivat tai rentouttivat parisuhdetta.

”Kaikenlainen läheisyys, ihokontakti, hempeily, seksi sekä rakkauden tunnustaminen toiselle tulivat vielä enemmän osaksi arkea, kuin ennen keskenmenoa. Tiesimme tämän jälkeen, että selviämme ihan kaikesta.”

”Toivottujen raskauksien keskeytymiset eivät suoranaisesti vaikuttaneet parisuhteeseen. Sain puolisolta tukea ja lohtua, olihan menetys yhteinen. Myös minä olin puolisoni tukena ja keskustelimme paljon asioista keskenmenoihin liittyen.”

Tuen tarve

Apua haettiin psykoterapiasta, seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta. Kokemuksen läpikäymisellä haluttiin saada apua ihmissuhteeseen liittyvissä teemoissa sekä koettuun seksuaaliseen nautintoon ja haluun. Kokemuksen läpikäyntiä pidettiin erityisen tärkeänä yhdessä kumppanin kanssa, jos vastaaja eli ihmissuhteessa. Keskustelutukea läpikäydyn kokemuksen kanssa pitäisivät tärkeänä osana toipumista yksimielisesti kaikki 9 vastaajaa. Neljä vastaajista hakeutui keskusteluavun pariin kokemuksen läpikäymiseksi. Terapiaan hakeuduttiin yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. 

Vain yksi vastaajista koki, ettei henkilökohtaisissa kokemuksissaan kaivannut keskustelua tukea ammattilaisen kanssa, vaan keskustelu oman kumppanin kanssa kokemuksista riitti.        

”Käsittelimme keskenämme ja seksuaaliterapeutti-kätilön kanssa, mistä oli valtavan suuri apu.”

”Käymme parhaillaan pariterapiassa. Terapeuttimme on myös seksuaaliterapeutti. Emme ole seksuaalisuudesta siellä niin puhuneet, enemmän muista aiheista suhteeseemme liittyen.”

Yksi neljästä keskusteluavun pariin hakeutuneista hakeutui psykiatrisen sairaanhoitajan akuuttivastaanotolle reilu kuukausi keskeytyksen jälkeen kahdesti toistuneiden paniikkikohtausten vuoksi, kokiessaan kumppanin hylänneen hänet.

”…hakeuduin avoterveydenhuollon kautta akuutti ajalle psykiatrisen sairaanhoitajan volle, jossa arvioitiin jatkohoidon tarve ja sain lähetteen lyhyt psykoterapiaan. Alku prosessi vei 3 kk ja terapeutin löytäminen 5 kk, pääsin aloittamaan terapian vasta miltei vuosi keskeytyksen jälkeen.”

Yksi vastaajista ei ollut koskaan hakenut apua kokemusten läpikäymiseksi ja koki, että jos olisi saanut apua kokemustensa kanssa, niin seksuaalinen kanssakäyminen ei olisi niin pelottavaa ja vastenmielistä.                      

”Meidän perheessä riidellään eniten seksistä ja sen puutteesta jos olisin joskus saanut apuja tähän tilanteeseen uskon että siitä olisi ollut apuja.”

Kaksi koki saaneensa tukea puolisostaan, mutta olisivat kokeneet keskustelutuen ammattilaiselta tarpeelliseksi, jos sitä olisi ollut tarjolla.

Kohtaamisissa terveydenhuollon ammattilaisten kanssa keskeytymisen aikoihin koettiin sekä olleen suurta apua että lannistavia lohdutuksia.      

”Levätkää ensin ja sitten viettäkää aikaa pussaillen (sextaillen) takkatulen ääressä ja nauttikaa toinen tosistanne. Eli tämä keskustelu seksuaalisesta rentoutumisesta oli äärimmäisen tärkeä ja laukaisi sen vuosien jännityksen mikä välillämme oli.”

”Olisin kaivannut ammattilaisen tukea keskenmenojen käsittelyyn ja neuvolan terveydenhoitaja oikeastaan ”lohdutti” vain sanomalla, että ”olette vielä nuoria ja teillä on aikaa…” mikä ei siinä hetkessä auttanut yhtään kun mietti etenkin aivan ensimmäisen raskauden päätyttyä keskenmenoon, että onko minussa jotakin vikaa.”

Yksi vastaajista nosti esiin taloudelliset syyt.          

”Olisi ollut hyvä puhua jonkun kanssa. Siitä olisi ollut varmasti apua. Tiedostin, että keskenmenoista olisi ollut hyvä puhua ammatti-ihmisen kanssa, mutta koska lapsettomuushoitoihin meni jo niin paljon rahaa, tuntui, ettei psyykkisen puolen keskusteluun ollut enää varaa. Onneksi keskenmenoissa kohdalle sattui useampi ihana lääkäri, joiden empaattisuus ja lohduttavat sanat auttoivat näiden kokemusten työstämisessä.”

Raskauden keskeytyminen voi olla yksi lyhyt- tai pitkäkestoiseen haluttomuuteen johtavista syistä. Raskauden keskeytyminen on usein henkisesti raskasta. Myös toisaalta helpotuksen tunnetta ei-toivotun raskauden keskeytyksestä on lupa tuntea. Keskeytymisen kokeneen olisi hyvä tietää, että asiasta on lupa puhua ja, että apua on saatavilla. Käsittelyä kaipaavat kokemukset eivät mielessä helposti vanhene, eikä niiden käsittely ole koskaan liian myöhäistä. Joskus kokemuksen käsittely ei ole ollut mahdollista tapahtuman aikoihin ja se on voinut olla ainoa tarjolla oleva selviytymiskeino. 

Suhk Mamalla sinua auttavat seksuaalineuvojat Sara Seppäläinen, Jaana Torri ja Virve Tavia

Sara Seppäläinen

Fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja