Mitä ajatuksia sinulla herää käsitteestä seksuaalikasvatus? Oletko miettinyt, kuka seksuaalikasvattaa lastasi?
Lapsen seksuaalisuus kehittyy hitaasti, portaittain. Seksuaalisuus on varhainen kehoon, läheisyyteen, nauttimiseen, oikeuksiin ja tunteiden kokemiseen liittyvä asia. Itsetunnon ja kehonkuvan rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan kaikissa ihmissuhteissa.
Seksuaalikasvatus tapahtuu elämän ohessa, jokaisena päivänä. Se on osa ihmiseksi kasvamista, eikä mikään yksittäinen irrallinen asia. Lapsella on oma tarve tähän kasvuun. Sen lisäksi huoltajat ja ympäristö kasvattavat niissä tiedoissa ja taidoissa, jotka katsovat lapselle tarpeellisiksi. Tällä tavalla lapsi oppii oman kulttuurinsa tavat ja asenteet. Elinympäristön ihmiset ja asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen. Lapsuuden kohtaamiset ja kokemukset muovaavat jo pienenkin lapsen seksuaalisuutta. Parhaimmillaan tämä tarjoaa lapselle hyvät valmiudet pärjätä elämässä. Päävastuu seksuaalikasvatuksesta on kodilla ja huoltajilla. Onnistuneella seksuaalikasvatuksella voidaan tukea lapsen itsetunnon ja tunnetaitojen kehittymistä sekä positiivista kehonkuvan muodostumista. Näin voidaan edistää seksuaaliterveyttä myös nuoruus- ja aikuisiässä.
Joskus lapsen kysymykset voivat tuntua aikuisesta vaikeilta. Mitä pienelle lapselle tulisi vastata, jos hän kysyy esimerkiksi lisääntymisestä? Vanhemman voi olla vaikeaa löytää oikeita sanoja, mutta kannattaa muistaa, että lapsi arvostaa rehellisyyttä ja sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lapselle kannattaakin puhua suoraan, toki lapsen ikä huomioiden, ja vastata asiallisesti häntä askarruttaviin kysymyksiin. Myönteinen asenne lapsen tiedon haluun vie jo pitkälle. Lapsen on myös tärkeää tutustua omaan kehoonsa ja se tapahtuukin usein hyvin luonnostaan arjessa kaiken muun ohella. Arjen toiminnoissa lapsen on helppo oppia esimerkiksi nimeämään kehonosansa. Kun lapsen kehoa kunnioitetaan ja hänen kehoaan kosketetaan arvostavasti, hän oppii myös itse arvostamaan omaa kehoaan juuri sellaisena kuin se on. Lapselle on hyvä sanoa, että erityisesti uikkareiden alla olevat paikat ovat omia ja arvokkaita. Näihin alueisiin muut eivät saa koskea ilman lupaa ja ilman hyvää syytä.
Kasvaessaan lapsi opettelee tunnistamaan oman ja toisten ihmisten reviirin rajoja ja kunnioittamaan niitä. Rajat suojaavat lasta. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen reviirinsä, mikä tarkoittaa omaa kokemusta siitä, kuinka lähellä toinen ihminen saa olla. Kaikkien kanssa ei ole hyvä olla kylki kyljessä, vaan tuntuu paremmalta pitää hieman etäisyyttä. Jos joku yrittää ylittää tämän rajan, se tuntuu epämiellyttävältä ja jopa ahdistavalta. Jokaisessa ihmissuhteessa tämä raja on omanlaisensa, ja se voi vaihdella tilanteesta riippuen. Rajoja määrittää jonkin verran myös kulttuuri, mutta tärkeintä on jokaisen oma kokemus. Jokaisella lapsella on oikeus pitää kiinni omista rajoistaan. Samalla lapsi oppii kunnioittamaan muiden ihmisten reviirien rajoja niin rakkaussuhteissa kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa.
Syysterveisin, SUHK Maman seksuaalineuvojat,
Virve Tavia ja Sara Seppäläinen